Hyvinvointia Kunnaspirtillä -kurssi koostuu useammasta erilaisesta osa-alueesta, tarjolla on leivontaa, saippuanvalmistusta, jumppaa ja myös kädentaitoja vaikkapa teemalla ”Muistojen kuva”. Lupaavan monipuolinen kattaus siis!
Kurssisurffaukseni alkoi lupaavasti, kun Googlemapsia seuraten päädyin jonnekin ihan muualle, kuin Kunnasniemen Kunnaspirtille, missä kurssi järjestetään. Erinäisiä lisälaitteita ja apseja uskoen ajelin sitten varsin mutkaista ja mäkistä metsätietä, väkisinkin laulatti vanhaa veisua ”maankorvessa kulkevi lapsosen tie..” (Sakari Kuosmasen versio), mutta onneksi syksyn valoa vielä riitti – aikamoinen taival olisi tuntematon tie ollut pimeässä ja sateessa! Perille pääsin lopulta kiertotienkin kautta.
Kunnaspirtti on kaunis hirsinen rakennus, vanha kyläkoulu, jonka ensimmäinen osa valmistui jo vuonna 1911. Sisätilat ovat valoisat ja kodikkaat ja sisään astuessa mieleen tulvivat muistot omasta vanhasta alakoulustani, askelten kaiku puulattioilla ja metsäinen maisema ristikkoikkunoiden takana.
Meitä kurssilaisia saapui paikalle viisi minun lisäkseni ja kaikki muut osallistujat tunsivat toisensa ja asustivat Kunnasniemellä! Hetken panikoin olevani kuin käenpoikanen väärässä pesässä, mutta minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi, eikä kurssisurffariutenikaan säikäyttänyt ketään.
Ensimmäisen kokoontumiskerran teemana oli syksyn sadon hyödyntäminen leivonnaisiin. Ihanan pirteä ja asiantunteva Marjo Suokas-Korhonen, esitteli illan ohjelmaksi suunnittelemansa reseptit ja pisti porukat hommiin. Marjon kasseista paljastui mm. kesäkurpitsaa, porkkanoita, omenoita, punajuuria ja sipulia ja niitä aloimme työstää hänen opastuksellaan taipumaan illan reseptien muottiin.
täytetty pannukakkurulla
Koska itselläni oli menossa Synnitön syyskuu (ei sokeria-leivonnaisia-lihaa-kahvia-alkoholia), niin jouduin tyytymään kurkkimiseen vähän jokaisen leipojan selän takana, kuuntelemaan neuvoja ja napsimaan kuvia sieltä ja täältä. Onneksi seuraava leivontakokoontuminen on lokakuun puolella ja pääsen itsekin herkuttelemaan!
Toisella tapaamiskerralla osasinkin jo ajaa suoraa ja asfalttipäällysteistä reittiä suoraan Kunnaspirtille, lämpimät kiitokset vain kurssitovereille oikean reitin opastuksesta. Aiheenamme oli saippuan teko ja sitä olin ehkä kaikkein eniten odottanutkin. Enkä pettynyt pätkääkään.
Ohjaajamme Elina Laine piti ryhmälle napakan briiffauksen saippuanteon kemiasta ja käytänteistä ennen kuin syöksyimme toimeen. Aineksiksi pöydälle oli kasattu kookosrasvaa, ruokaöljyä ja lipeää, jota saa joko apteekista tai sitten halvemmalla ihan rautakaupasta – eli ostamalla viemärinavausrakeita, tarkkana on kuitenkin oltava, että aine on puhdasta natriumhydroksidia, Kodin Putkimies ei käy.
Kellertävän saippuamassan tuunaamiseen oli tarjolla tuoksu- ja väriaineita. Varmasti jokaiselle meistä iskostui tiukasti päähän ohje, että punnitseminen on kaiken A&0. Rasvan määrä on oltava pilkulleen oikeassa suhteessa lipeään ja öljyyn!
Pähkinänkuoressa saippua valmistui näin: Mittasimme kookosrasvan, sulatimme sen. Lisättiin ruokaöljy ja sekoitettiin mukaan tuoksutipat, mikäli halusimme. Itse tiputtelin vadelmantuoksua massan sekaan, mutta tarjolla oli myös tumman suklaan aromeja. Vesimäärä mitattiin vaa´alla ja siihen sekoitettiin myöskin vaa´alla mitaten lipeärakeet (kannellisessa lasipurkissa, lämpiää tujakasti!) Liuennut lipeävesi kaadettiin rasvaseokseen ja vatkattiin sauvasekoittimella kunnes massa muistutti vaniljakiisseliä.
Kiiselöitymisen jälkeen sekoittelimme sitten massaan väriaineita tai muita haluamiamme lisäaineita (yrttejä, appesiininkuorta, paprikaa, pippuria…) Valmis saippuamassa kaadettiin muotteihin ja kannettiin muhimaan eteisen kaappiin. Ajan kanssa tapahtuu joku huima kemiallinen reaktio ja myrkyllinen lipeä neutralisoituu ja muuttuu – kas kummaa – saippuaksi!
Ryhmämme teki monenlaisia versioita saippuasta, suklaantuoksuista raitasaippuaa muottina muovipullot, ihanan syksyisen oranssia (väri aikaansaatiin paprikajauheella ) kerrossaippuaa muovisiin kerroskiisselikuppeihin ja itse tein vadelmantuoksuisen kaksivärisen ”limpun” , koska oma saippuataikinani alkoi jostain syystä jähmettyä todella vauhdikkaasti. Ohjaaja epäili syyksi erilaisen ruokaöljyn aikaansaamaa reaktiota, mutta lupaili, että kyllä siitäkin saippua lopputulokseksi saataisiin. Kotiin päästyäni googletin asiaa ja syy nopeaan jähmettymiseen oli varmaankin liiallisesti käyttämäni synteettinen tuoksuöljy! Ensi kerralla olen viisaampi.
Illan pohjalta ainakin itselleni jäi hinku tehdä kotona lisääkin saippuaa, eri värisiä, eri tuoksuisia ja eri muotoisia, vaikkapa joululahjoiksi asti. Ostin jo kirpparilta elämää nähneen sauvasekottimenkin, ettei tarvitse pilata käytössä olevia keittiövälineitä!
Odotan innolla seuraavia kertoja, jolloin ohjelmassa tulee olemaan lisää leivontaa, jumppaa, venyttelyä ja kädentaitoja ”muistojen kuvien" kanssa.
- Anne K.
Kurssisurffaukseni alkoi lupaavasti, kun Googlemapsia seuraten päädyin jonnekin ihan muualle, kuin Kunnasniemen Kunnaspirtille, missä kurssi järjestetään. Erinäisiä lisälaitteita ja apseja uskoen ajelin sitten varsin mutkaista ja mäkistä metsätietä, väkisinkin laulatti vanhaa veisua ”maankorvessa kulkevi lapsosen tie..” (Sakari Kuosmasen versio), mutta onneksi syksyn valoa vielä riitti – aikamoinen taival olisi tuntematon tie ollut pimeässä ja sateessa! Perille pääsin lopulta kiertotienkin kautta.
Kunnaspirtti on kaunis hirsinen rakennus, vanha kyläkoulu, jonka ensimmäinen osa valmistui jo vuonna 1911. Sisätilat ovat valoisat ja kodikkaat ja sisään astuessa mieleen tulvivat muistot omasta vanhasta alakoulustani, askelten kaiku puulattioilla ja metsäinen maisema ristikkoikkunoiden takana.
Meitä kurssilaisia saapui paikalle viisi minun lisäkseni ja kaikki muut osallistujat tunsivat toisensa ja asustivat Kunnasniemellä! Hetken panikoin olevani kuin käenpoikanen väärässä pesässä, mutta minut toivotettiin iloisesti tervetulleeksi, eikä kurssisurffariutenikaan säikäyttänyt ketään.
Ensimmäisen kokoontumiskerran teemana oli syksyn sadon hyödyntäminen leivonnaisiin. Ihanan pirteä ja asiantunteva Marjo Suokas-Korhonen, esitteli illan ohjelmaksi suunnittelemansa reseptit ja pisti porukat hommiin. Marjon kasseista paljastui mm. kesäkurpitsaa, porkkanoita, omenoita, punajuuria ja sipulia ja niitä aloimme työstää hänen opastuksellaan taipumaan illan reseptien muottiin.
Illan aikana valmistui aikamoinen herkkukattaus:
feta-kasvispiirakka
täytetty pannukakkurulla
omenakeikauskakku
punajuuri-suklaakakku
Koska itselläni oli menossa Synnitön syyskuu (ei sokeria-leivonnaisia-lihaa-kahvia-alkoholia), niin jouduin tyytymään kurkkimiseen vähän jokaisen leipojan selän takana, kuuntelemaan neuvoja ja napsimaan kuvia sieltä ja täältä. Onneksi seuraava leivontakokoontuminen on lokakuun puolella ja pääsen itsekin herkuttelemaan!
Toisella tapaamiskerralla osasinkin jo ajaa suoraa ja asfalttipäällysteistä reittiä suoraan Kunnaspirtille, lämpimät kiitokset vain kurssitovereille oikean reitin opastuksesta. Aiheenamme oli saippuan teko ja sitä olin ehkä kaikkein eniten odottanutkin. Enkä pettynyt pätkääkään.
Ohjaajamme Elina Laine piti ryhmälle napakan briiffauksen saippuanteon kemiasta ja käytänteistä ennen kuin syöksyimme toimeen. Aineksiksi pöydälle oli kasattu kookosrasvaa, ruokaöljyä ja lipeää, jota saa joko apteekista tai sitten halvemmalla ihan rautakaupasta – eli ostamalla viemärinavausrakeita, tarkkana on kuitenkin oltava, että aine on puhdasta natriumhydroksidia, Kodin Putkimies ei käy.
Kellertävän saippuamassan tuunaamiseen oli tarjolla tuoksu- ja väriaineita. Varmasti jokaiselle meistä iskostui tiukasti päähän ohje, että punnitseminen on kaiken A&0. Rasvan määrä on oltava pilkulleen oikeassa suhteessa lipeään ja öljyyn!
Pähkinänkuoressa saippua valmistui näin: Mittasimme kookosrasvan, sulatimme sen. Lisättiin ruokaöljy ja sekoitettiin mukaan tuoksutipat, mikäli halusimme. Itse tiputtelin vadelmantuoksua massan sekaan, mutta tarjolla oli myös tumman suklaan aromeja. Vesimäärä mitattiin vaa´alla ja siihen sekoitettiin myöskin vaa´alla mitaten lipeärakeet (kannellisessa lasipurkissa, lämpiää tujakasti!) Liuennut lipeävesi kaadettiin rasvaseokseen ja vatkattiin sauvasekoittimella kunnes massa muistutti vaniljakiisseliä.
Kiiselöitymisen jälkeen sekoittelimme sitten massaan väriaineita tai muita haluamiamme lisäaineita (yrttejä, appesiininkuorta, paprikaa, pippuria…) Valmis saippuamassa kaadettiin muotteihin ja kannettiin muhimaan eteisen kaappiin. Ajan kanssa tapahtuu joku huima kemiallinen reaktio ja myrkyllinen lipeä neutralisoituu ja muuttuu – kas kummaa – saippuaksi!
Ryhmämme teki monenlaisia versioita saippuasta, suklaantuoksuista raitasaippuaa muottina muovipullot, ihanan syksyisen oranssia (väri aikaansaatiin paprikajauheella ) kerrossaippuaa muovisiin kerroskiisselikuppeihin ja itse tein vadelmantuoksuisen kaksivärisen ”limpun” , koska oma saippuataikinani alkoi jostain syystä jähmettyä todella vauhdikkaasti. Ohjaaja epäili syyksi erilaisen ruokaöljyn aikaansaamaa reaktiota, mutta lupaili, että kyllä siitäkin saippua lopputulokseksi saataisiin. Kotiin päästyäni googletin asiaa ja syy nopeaan jähmettymiseen oli varmaankin liiallisesti käyttämäni synteettinen tuoksuöljy! Ensi kerralla olen viisaampi.
Illan pohjalta ainakin itselleni jäi hinku tehdä kotona lisääkin saippuaa, eri värisiä, eri tuoksuisia ja eri muotoisia, vaikkapa joululahjoiksi asti. Ostin jo kirpparilta elämää nähneen sauvasekottimenkin, ettei tarvitse pilata käytössä olevia keittiövälineitä!
Odotan innolla seuraavia kertoja, jolloin ohjelmassa tulee olemaan lisää leivontaa, jumppaa, venyttelyä ja kädentaitoja ”muistojen kuvien" kanssa.
- Anne K.
Kommentit
Lähetä kommentti