Pientä jännitystä ja intoa puhkuen nousin vanhat portaat Pekkalan kartanon 2. kerrokseen. Kokeneet tekijät ja uudet valokuvausta harrastavat tai siitä eri tavoin kiinnostuneet kokoontuivat pieneen luokkaan tutustumaan toisiinsa. Valokuvausryhmä olikin tänä syksynä aivan täysi, vaikka joskus kurssi on ollut jopa peruuntumisuhan alla. Monet digikuvauksen temput ovat tulleet tutuiksi reilun 10 vuoden kuvausharrastuksen tiimoilta ja omat interssini kurssille olivat päästä tutustumaan perinteiseen valokuvaukseen, saamaan inspiraatiota harrastukseen, sekä eväitä työhön. 3-kymppisenä ei ihan natiividigisukupolvelaisena olivat vähän sinnepäin sihdatut paperikuvat todellisuutta vielä ylioppilaspäivänäkin, mutta tuo "old school" pimiökehitettävä mustavalkokuvaus on niin harvinaista, että eihän sitä suunnilleen missään ole mahdollista päästä kokeilemaan ilman tällaista ohjausta, ympäristöä ja välineitä. Opettaja Tiina Geijer innosti heti teemojen äärelle. Tutustuimme pimiöön ja sa...

Japanin kieltä aletaan opiskella usein monenlaisista lähtökohdista. Moni haluaa oppia sitä animen, mangan tai pelien innoittamana, toiset ovat kiinnostuneita japanilaisesta ruuasta, historiasta tai muusta kulttuurista. Omalla kohdallani opiskelu alkoi silkasta uteliaisuudesta ventovieraaseen kieleen, kun aikoinani sain mahdollisuuden aloittaa kielen perusteisiin tutustumisen opintojen yhteydessä. Usein kynnys aloittaa opiskelu erityisesti kielissä, jotka poikkeavat niinkin suuresti länsimaisista kielistä, on isoin este kielen oppimiselle. Japanin kanssa sen outous johtuu erityisesti sen omalaatuisesta kirjoitusjärjestelmästä, joka koostuu kolmesta eri ryhmästä: hiraganat (tavumerkistö pääasiassa partikkelien ja taivutuspäätteiden kirjoittamiseen), katakanat (toinen tavumerkistö vierasperäisten sanojen kirjoittamiseen) ja kanjit (kiinalaisiin merkkeihin pohjautuvat merkit, joilla kirjoitetaan sanojen vartalot). Japani 4.1. -kurssilla on jo edetty kummankin tavumerkkien kirjoit...

Olen Teemu , 24-vuotias joensuulainen opiskelija ja olen ensimmäistä kertaa keramiikkakurssilla. Kiinnostuin keramiikasta nähtyäni dreijausvideoita, joissa savipalasesta muotoutuu tai oikeastaan kasvaa astia melkein kuin itsestään. Tai siltähän se näyttää. Miten se itseltäni onnistuu, selviää myöhemmin. Materiaalina savi on konstailematon ja siitä käsin työstetyt esineet ja astiat (toivottavasti tulevat omanikin) ovat kauniita ja jotenkin inhimillisiä; ei muotista tulleita elottomia kuppeja vaan persoonallisia luomuksia. Ensimmäinen kurssikerta jäi minulta välistä, joten toisen alku käytiin pikakelauksella: on olemassa lukuisia erilaisia savimassoja, erilaisia polttolämpötiloja, erilaisia lasitteita, työstötapoja ja ties mitä. Kaikkea informaatiota en kyennyt muistamaan, mutta onneksi pääsin itse asiaankin: Paketista savea pöydälle ja muotoilemaan. Teoriatietokin kyllä kertautuu työvaiheiden mukana ja eri savimassoja kokeillessa. Muki valmistuu makkaratekniikalla Savea voi t...