Olen Teemu, 24-vuotias joensuulainen opiskelija ja olen ensimmäistä kertaa keramiikkakurssilla. Kiinnostuin keramiikasta nähtyäni dreijausvideoita, joissa savipalasesta muotoutuu tai oikeastaan kasvaa astia melkein kuin itsestään. Tai siltähän se näyttää. Miten se itseltäni onnistuu, selviää myöhemmin. Materiaalina savi on konstailematon ja siitä käsin työstetyt esineet ja astiat (toivottavasti tulevat omanikin) ovat kauniita ja jotenkin inhimillisiä; ei muotista tulleita elottomia kuppeja vaan persoonallisia luomuksia.
Ensimmäinen kurssikerta jäi minulta välistä, joten toisen alku käytiin pikakelauksella: on olemassa lukuisia erilaisia savimassoja, erilaisia polttolämpötiloja, erilaisia lasitteita, työstötapoja ja ties mitä. Kaikkea informaatiota en kyennyt muistamaan, mutta onneksi pääsin itse asiaankin: Paketista savea pöydälle ja muotoilemaan. Teoriatietokin kyllä kertautuu työvaiheiden mukana ja eri savimassoja kokeillessa.
Savea voi työstää eri tavoilla ja siitä voi tehdä vaikka mitä. Helppo tapa päästä alkuun on makkaratekniikka. Kupin muovaaminen onnistuu pyörittelemällä alustan päälle reunoiksi savimakkaroita, jotka tasoitetaan yhtenäiseksi pinnaksi. Toinen helppo vaihtoehto on kaulita savikimpale levyksi ja pyörittää esimerkiksi jonkin muotin ympärille. Lähdin kokeilemaan molempia tekniikoita tarkoituksenani tutustua siihen, miltä savi käsissä tuntuu ja miten sitä muovataan. Tein kokeeksi pari harjoituskippoa ja mukin, joka toivottavasti päätyy käyttöön saakka. Perusmuodot sain valmiiksi ensimmäisellä kerralla ja tuotokset laitettiin pussi päällä kaappiin. Viikon kuluttua savi oli aavistuksen kuivempaa, mikä helpotti muodon viimeistelyä. Harjoituskippoihin kokeilin enkopia, eli pigmentillä värjättyä savilietettä.
Saven työstö on pohjimmiltaan kemiaa ja fysiikkaa, geologiaakin. Savimassa on sekoitus eri maa-aineksia, joita on massassa eri pitoisuuksia. Savesta muovaaminen onkin verrattavissa leipomiseen. Hienosta vehnäjauhosta syntyy erilaisia tuotoksia kuin sämpyläjauhoseoksesta. Kuten leivonnassa, ainekset on valittava halutun lopputuloksen ja siihen käytettävän työstötavan mukaan. Savi on savea niin pitkään kunnes se poltetaan. Kuivankin saven voi aina palauttaa työstettävään muotoon, kun sen antaa liota vedessä. Poltettuna savesta tulee keramiikkaa; massan hiukkaset sulavat toisiinsa kiinni, eikä tuotosta voi enää palauttaa massaksi.
Itse haluaisin aina päästä nopeasti sisälle siihen, mitä olen tekemässä. Aloittelijana on välistä vaikeaa olla, kun tuntuu, että työvaiheita ja vaihtoehtoja on niin paljon. Ensimmäisen kerran jälkeen olo on kuitenkin toiveikas: ei tarvitse olla erityislahjakkuus kyetäkseen muovaamaan ensimmäisen kahvikupin. Työvaiheet opetetaan ja ne tulevat tutuksi, kun se oma kippo matkaa työpöydältä uuniin ja saa koristeet ja lasitteen pintaansa. Harrastusta pitemmälle ajatellessa on hienoa, että on paljon vaihtoehtoja, joita kokeilla sitä mukaa, kun omat taidot kehittyvät ja oma tyyli muotoutuu.
Minun puuhastelujani keramiikkakurssilla voi seurailla tässä blogissa. Perusjuttujen kokeilun jälkeen käyn käsiksi dreijaamisen opetteluun. Katsotaan mitä tuleman pitää!
- Teemu P.
Ensimmäinen kurssikerta jäi minulta välistä, joten toisen alku käytiin pikakelauksella: on olemassa lukuisia erilaisia savimassoja, erilaisia polttolämpötiloja, erilaisia lasitteita, työstötapoja ja ties mitä. Kaikkea informaatiota en kyennyt muistamaan, mutta onneksi pääsin itse asiaankin: Paketista savea pöydälle ja muotoilemaan. Teoriatietokin kyllä kertautuu työvaiheiden mukana ja eri savimassoja kokeillessa.
Muki valmistuu makkaratekniikalla
Savea voi työstää eri tavoilla ja siitä voi tehdä vaikka mitä. Helppo tapa päästä alkuun on makkaratekniikka. Kupin muovaaminen onnistuu pyörittelemällä alustan päälle reunoiksi savimakkaroita, jotka tasoitetaan yhtenäiseksi pinnaksi. Toinen helppo vaihtoehto on kaulita savikimpale levyksi ja pyörittää esimerkiksi jonkin muotin ympärille. Lähdin kokeilemaan molempia tekniikoita tarkoituksenani tutustua siihen, miltä savi käsissä tuntuu ja miten sitä muovataan. Tein kokeeksi pari harjoituskippoa ja mukin, joka toivottavasti päätyy käyttöön saakka. Perusmuodot sain valmiiksi ensimmäisellä kerralla ja tuotokset laitettiin pussi päällä kaappiin. Viikon kuluttua savi oli aavistuksen kuivempaa, mikä helpotti muodon viimeistelyä. Harjoituskippoihin kokeilin enkopia, eli pigmentillä värjättyä savilietettä.
Vasemmalla ekan kerran tuotoksia, oikealla raakapoltetut työt, jotka odottavat lasitusta
Saven työstö on pohjimmiltaan kemiaa ja fysiikkaa, geologiaakin. Savimassa on sekoitus eri maa-aineksia, joita on massassa eri pitoisuuksia. Savesta muovaaminen onkin verrattavissa leipomiseen. Hienosta vehnäjauhosta syntyy erilaisia tuotoksia kuin sämpyläjauhoseoksesta. Kuten leivonnassa, ainekset on valittava halutun lopputuloksen ja siihen käytettävän työstötavan mukaan. Savi on savea niin pitkään kunnes se poltetaan. Kuivankin saven voi aina palauttaa työstettävään muotoon, kun sen antaa liota vedessä. Poltettuna savesta tulee keramiikkaa; massan hiukkaset sulavat toisiinsa kiinni, eikä tuotosta voi enää palauttaa massaksi.
Enkopilla, eli värjätyllä savilietteellä värjättyjä
harjoituskippoja
Itse haluaisin aina päästä nopeasti sisälle siihen, mitä olen tekemässä. Aloittelijana on välistä vaikeaa olla, kun tuntuu, että työvaiheita ja vaihtoehtoja on niin paljon. Ensimmäisen kerran jälkeen olo on kuitenkin toiveikas: ei tarvitse olla erityislahjakkuus kyetäkseen muovaamaan ensimmäisen kahvikupin. Työvaiheet opetetaan ja ne tulevat tutuksi, kun se oma kippo matkaa työpöydältä uuniin ja saa koristeet ja lasitteen pintaansa. Harrastusta pitemmälle ajatellessa on hienoa, että on paljon vaihtoehtoja, joita kokeilla sitä mukaa, kun omat taidot kehittyvät ja oma tyyli muotoutuu.
Minun puuhastelujani keramiikkakurssilla voi seurailla tässä blogissa. Perusjuttujen kokeilun jälkeen käyn käsiksi dreijaamisen opetteluun. Katsotaan mitä tuleman pitää!
- Teemu P.
Kommentit
Lähetä kommentti