Siirry pääsisältöön

Impro! Joo! 2

Raahustan väsyneenä postilaatikolle hakemaan aamun lehteä. Lehti kertoo, että on torstai. Nopeat aivoni pakottavat hymyn huulilleni, ennen kuin tajuan miksi. No, sehän on improilta tänään! Torstai on helposti yksi lempiviikonpäivistäni juuri impron ansiosta. Impron aikana unohtuu kaikki muu; niin päänsärky, seuraavan päivän ruoan miettiminen kuin sotkuinen koti. Minulle on tärkeää, että on olemassa harrastus, jossa pää tyhjentyy arkisista asioista ja pitää keskittyä juuri siihen hetkeen.

Improtuntien aluksi on aina lämmittelyä, jossa lämmitellään keho ja aivot. Nopeilla leikeillä, joissa tarkkaavaisuuden pitää olla juuri siinä hetkessä saadaan myös mieli tyhjennettyä.

Lämmittelyleikkeinä käytimme esimerkiksi metroa, jossa tehdään tuoleista piiri. Tuoleja on yhtä monta, kuin osallistujia. Yksi pelaajista on piirin keskellä ja yrittää päästä tyhjälle tuolille istumaan samalla, kun muut pelaajat siirtyvät koko ajan eteenpäin. Suuntaa voi myös vaihtaa, jolloin syntyy helposti yhteentörmäys, paljon naurua ja epäilemättä myös mustelmia.


Kuvassa käydään kipperiskielistä keskustelua. Elekieli on myös vahvasti mukana.

Videossa kipperiskielinen runoilta. Paikalla oli runoilijoita ympäri
maailma ja heidän taitavat tulkkinsa.

Lisäksi olemme lämmitelleet myös näkymättömillä palloilla. Ohjaaja heittää “palloja”, ja sanoo samalla “vihreä pallo”. Pallon saa ottaa vastaan sanomalla “vihreä pallo”. Pallon saa heittää erilaisilla tyyleillä ja kuvitella pallon pieneksi, kevyeksi, isoksi tai vaikka painavaksi. Leikissä voi olla yhtä aikaa monta eri palloa, meillä oli kolme; vihreä, punainen ja sininen.

Puhuimme yhdellä tunnilla kipperiskieltä. Sitä voi puhua ihan kaikkialla. Lapset ovat itse asiassa siinä todella taitavia! Joskus kipperiskieli sekoitetaan siansaksaan, joten pitää olla tarkkana, kumpaa käyttää! Meidän improtunnilla oli kipperiskielinen runoilta, jossa oli paikalla runoilijoita maailman joka kolkasta. Ja heillä oli tietenkin omat tulkit, jotka tulkkasivat kipperiskieliset runot yleisölle. En voinut taas kuin ihailla ihmisten taitoa eläytyä ja heittäytyä!


Uudissanan selityksessä näytetään, mitä kyseisellä asialla tehdään.

Keksimme myös uudissanoja. Ideana on, että yksi ihminen keksii uudissanan. Vaikkapa nyt sarkispiira. Seuraava keksii, mitä se tarkoittaa ja kolmas henkilö näyttää, miten sitä tuotetta tai asiaa käytetään. Tässä leikissä oli onni, että yleisö oli täysi-ikäistä. Olin jo ottamassa kuvia eräästä esineestä, kunnes sensuuri iski. Esineen käyttötarkoitus jääköön meidän osallistujien salaisuudeksi.

Tunnetaksileikki on hyvin suosittu! Ideana on, että neljästä tuolista tehdään taksi. Leikkiin osallistuu siis neljä henkilöä, joista yksi on kuljettaja. Kyytiin astuu leikkijät vuorotellen, niin, että tulija tuo mukanaan jonkinlaisen tunnetilan. Tunne tarttuu muihin kyydissäolijoihin pikkuhiljaa ja lopulta se tunne on valtava. Kunnes taas tulee uusi matkustaja - ja tunnetila. Kyytiläiset lähtevät pois kyydistä niin, että viimeisenä tullut lähtee ensimmäisenä ja välittömästi matkustajiin palaa kolmannen ihmisen tunnetila. Osasinkohan selittää tämän ymmärrettävästi? Leikki on joka tapauksessa hulvaton, surullinen, kutittava, oksettava tai mitä tahansa. Mieleenjäävin tunnetila oli eräs kapiainen, joka puhui hyvin sotilaallisesti. Hänen mielestä naiset pitäisi laittaa hyötykäyttöön, eli armeijaan! Tässä vaiheessa kaikki repesivät nauramaan. Taitaa sanonta jäädä elämään koko kaudeksi!


Tunnetaksikssa eläydytään mahtavasti. Tunteina ovat pelko ja väsymys

Lopuksi kerron vielä, mitä ovat parijähmyt. Parijähmyssä tehdään kohtauksen aloitus. Lavalla on siis kaksi ihmistä, jotka aluksi asetellaan patsaaksi. Toinen heistä aloittaa kohtauksen, joka saa jollain tavalla vaikutteita siitä alkuasennosta. Tässä harjoituksessa on tärkeää määritellä, ketä lavalla on. Ovatko he työkavereita, valmentaja ja valmennettava, aviopari jne. Yleisön on helpompaa eläytyä heidän tarinaansa. Kun kohtauksessa on selvinnyt, keitä lavalla on ja mitä he tekevät, ohjaaja huutaa HEP!, ja näyttelijät pysähtyvät siihen asentoon. Toisen näyttelijän tilalle asettuu uusi näyttelijä katsomosta ja hän aloittaa taas uuden kohtauksen. Minä pidän parijähmyistäkin todella paljon, koska siinä saa käyttää vuorosanoja ja joutuu todella kuuntelemaan, mitä toinen on keksinyt.

Parijähmyn kohtauksen loppu ja seuraavan kohtauksen alku. Asento on sama, mutta toinen näyttelijöistä vaihtui.




Kuuntelemisen taito onkin yksi ihmissuhteiden tärkeimpiä taitoja. Kuunnella aidosti, ilman, että keskeytät toista tai, että annat hänelle vastauksen jo ennen, kuin hän on kerennyt sanoa sanottavansa loppuun. Olen aina ollut huono kuuntelija, tai ainakin malttamaton. Haluan ajatella, että saan impron myötä uusia keinoja myös tähän haasteeseen.

Mukavaa jatkoa kaikille! Kuunnelkaa toisianne ja nauttikaa syksystä :)

Kaisa P.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kädet saveen - Dreijaamisen alkeita

Kahdella viime kerralla olen päässyt käsiksi siihen, mitä ennen kurssia eniten odotin, eli dreijaamiseen. Teksti ei ole paras väline kertomaan, miltä dreijaamisen harjoittelu näyttää, joten otin pie-nen pätkän videota. Vertailun vuoksi voi katsoa ammattilaisten videoita Youtubesta. Tämä ei ole ihan ensimmäinen kosketus saveen, vaan jokunen toisto on jo alla. Jonkinlainen käsitys hommasta alkaa muodostua mutta kuten arvelinkin, dreijaus ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Kiinnostavaa se kuitenkin on, jopa koukuttavaa!  Dreijaamisessa tarvitaan näppituntumaa, ja silmän ja käsien yhteistoimintaa. Levyllä pyörivää savea ei voi pakottaa, tai se hajoaa. Hyödyntämällä kiertoliikkeestä tulevaa voimaa hienovaraisesti ohjaillen, astiasta saa haluamansa muotoisen. Käyttämällä sopivan määrän vettä kädet eivät tartu kiinni astiaan. Videosta on nähtävissä, miten savi meinaa välillä karata käsistä. Astian muovaami-nen onnistuu hyvin aika pitkälle, kunnes jossain vaiheessa reun...

Kädet saveen!

Olen Teemu , 24-vuotias joensuulainen opiskelija ja olen ensimmäistä kertaa keramiikkakurssilla. Kiinnostuin keramiikasta nähtyäni dreijausvideoita, joissa savipalasesta muotoutuu tai oikeastaan kasvaa astia melkein kuin itsestään. Tai siltähän se näyttää. Miten se itseltäni onnistuu, selviää myöhemmin. Materiaalina savi on konstailematon ja siitä käsin työstetyt esineet ja astiat (toivottavasti tulevat omanikin) ovat kauniita ja jotenkin inhimillisiä; ei muotista tulleita elottomia kuppeja vaan persoonallisia luomuksia. Ensimmäinen kurssikerta jäi minulta välistä, joten toisen alku käytiin pikakelauksella: on olemassa lukuisia erilaisia savimassoja, erilaisia polttolämpötiloja, erilaisia lasitteita, työstötapoja ja ties mitä. Kaikkea informaatiota en kyennyt muistamaan, mutta onneksi pääsin itse asiaankin: Paketista savea pöydälle ja muotoilemaan. Teoriatietokin kyllä kertautuu työvaiheiden mukana ja eri savimassoja kokeillessa. Muki valmistuu makkaratekniikalla Savea voi t...