Siirry pääsisältöön

Kädet saveen - Dreijaamisen alkeita

Kahdella viime kerralla olen päässyt käsiksi siihen, mitä ennen kurssia eniten odotin, eli dreijaamiseen. Teksti ei ole paras väline kertomaan, miltä dreijaamisen harjoittelu näyttää, joten otin pie-nen pätkän videota. Vertailun vuoksi voi katsoa ammattilaisten videoita Youtubesta. Tämä ei ole ihan ensimmäinen kosketus saveen, vaan jokunen toisto on jo alla. Jonkinlainen käsitys hommasta alkaa muodostua mutta kuten arvelinkin, dreijaus ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Kiinnostavaa se kuitenkin on, jopa koukuttavaa! 



Dreijaamisessa tarvitaan näppituntumaa, ja silmän ja käsien yhteistoimintaa. Levyllä pyörivää savea ei voi pakottaa, tai se hajoaa. Hyödyntämällä kiertoliikkeestä tulevaa voimaa hienovaraisesti ohjaillen, astiasta saa haluamansa muotoisen. Käyttämällä sopivan määrän vettä kädet eivät tartu kiinni astiaan. Videosta on nähtävissä, miten savi meinaa välillä karata käsistä. Astian muovaami-nen onnistuu hyvin aika pitkälle, kunnes jossain vaiheessa reuna ohenee liikaa, eikä enää kanna. Epäonnistumisista ei kannata lannistua, sillä toistoja tarvitaan joka tapauksessa useita, ennen kuin dreijaaminen alkaa sujua. Motivaatiota se ei ainakaan minun kohdalla vähennä, sillä dreijaaminen on jo itsessään rentouttavaa.


Dreijaaminen on kiehtovaa, koska se poikkeaa muista saven työstötavoista. Se on teknisesti haas-tavaa, mutta palkitsevaa. Muut saven työstötavat (kuten makkaratekniikka ja levytekniikka) ovat luonteeltaan enemmän kasaamista ja rakentamista, mutta dreijaaminen on muovaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. On hienon tuntuista, kuinka savi elää ja muotoutuu käsissä. 


Havainnollistamisen vuoksi leikkasin yhden harjoituskulhon pystysuunnassa kahtia. Poikkileikkaus-kuvasta näkee, miten reunat ovat eri paksuiset. On siis oltava tarkkana, ettei dreijatessa tule pai-naneeksi liikaa. Reunojen ja pohjan paksuuden arviointiin harjaantuu pikkuhiljaa, toistojen kautta.
Dreijaamalla muotoiltua astiaa voi muokata sorvaamalla, kun astia on hieman kuivahtanut. Dreija-tessa astiaan jääneitä epätasaisuuksia voi tasata ja muotoa hienosäätää. Sorvaaminen tapahtuu metallikärkisellä sorviraudalla, hyödyntäen levyn pyörimisliikettä.


Dreijaamisen ohella olen ehtinyt viedä eteenpäin aiemmin aloitettuja töitä: sain ensimmäisellä kerralla aloitetun kupin lasituspoltosta ja se on nyt valmis käyttöön! Itse tekemästä mukista kelpaa nauttia vaikka aamuteetä. Seuraava blogiteksti onkin viimeinen minun osaltani ja kokoan siinä yhteen kurssin satoa ja fiiliksiä.


- Teemu P.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kädet saveen!

Olen Teemu , 24-vuotias joensuulainen opiskelija ja olen ensimmäistä kertaa keramiikkakurssilla. Kiinnostuin keramiikasta nähtyäni dreijausvideoita, joissa savipalasesta muotoutuu tai oikeastaan kasvaa astia melkein kuin itsestään. Tai siltähän se näyttää. Miten se itseltäni onnistuu, selviää myöhemmin. Materiaalina savi on konstailematon ja siitä käsin työstetyt esineet ja astiat (toivottavasti tulevat omanikin) ovat kauniita ja jotenkin inhimillisiä; ei muotista tulleita elottomia kuppeja vaan persoonallisia luomuksia. Ensimmäinen kurssikerta jäi minulta välistä, joten toisen alku käytiin pikakelauksella: on olemassa lukuisia erilaisia savimassoja, erilaisia polttolämpötiloja, erilaisia lasitteita, työstötapoja ja ties mitä. Kaikkea informaatiota en kyennyt muistamaan, mutta onneksi pääsin itse asiaankin: Paketista savea pöydälle ja muotoilemaan. Teoriatietokin kyllä kertautuu työvaiheiden mukana ja eri savimassoja kokeillessa. Muki valmistuu makkaratekniikalla Savea voi t...

Impro! Joo! 2

Raahustan väsyneenä postilaatikolle hakemaan aamun lehteä. Lehti kertoo, että on torstai. Nopeat aivoni pakottavat hymyn huulilleni, ennen kuin tajuan miksi. No, sehän on improilta tänään! Torstai on helposti yksi lempiviikonpäivistäni juuri impron ansiosta. Impron aikana unohtuu kaikki muu; niin päänsärky, seuraavan päivän ruoan miettiminen kuin sotkuinen koti. Minulle on tärkeää, että on olemassa harrastus, jossa pää tyhjentyy arkisista asioista ja pitää keskittyä juuri siihen hetkeen. Improtuntien aluksi on aina lämmittelyä , jossa lämmitellään keho ja aivot. Nopeilla leikeillä, joissa tarkkaavaisuuden pitää olla juuri siinä hetkessä saadaan myös mieli tyhjennettyä. Lämmittelyleikkeinä käytimme esimerkiksi metroa , jossa tehdään tuoleista piiri. Tuoleja on yhtä monta, kuin osallistujia. Yksi pelaajista on piirin keskellä ja yrittää päästä tyhjälle tuolille istumaan samalla, kun muut pelaajat siirtyvät koko ajan eteenpäin. Suuntaa voi myös vaihtaa, jolloin syntyy helposti yhteent...