Syksyn mittaan ajomatka Joensuusta Kunnasniemelle tuntui pimeän lisääntyessä aina aikamoiselle seikkailulle. Sää vaihteli yhtenään - joskus maa ja tie olivat valkoisina lumesta, toisinaan tuli taivaantäydeltä räntää ja yhden tiistain sain ajella kotiin päin upeassa kuutamossakin. Mutta oli keli mikä hyvänsä, niin Kunnaspirtti oli aina vastaanottamassa yhtä valoisana ja lämpimänä.
Toisella leivontakerralla kun itsekin pääsin jo herkuttelemaan tekemillämme tuotoksilla, oli ruokalistalla nyt niin muodikkaita vihiksiä, eli uunissa paistettuja kasvispiirakoita, lime-kesäkurpitsakakku ja pellillinen kasvispiirakkaa.
Lime-kesäkurpitsakakku on helppotekoinen ja lopputulos todella mehevä. Kakku on sitrusfanille taatusti mieluinen, lime maistuu topakasti, muttei kuitenkaan liikaa.
Kasvispiirakan pohja oli ohjaajamme Marjon ”oma resepti” ja vaikka pellille levitettäessä taikina muistutti lähinnä kaurapuuroa, oli maku rehevän muheva. Myös tämä piirakka jää omaan tarjoilurepertuaariin jatkossakin.
Illan ehdoton Tähti oli kuitenkin vihis: uunissa paistettu ihanuus, joka ei maultaan häviä laisinkaan perinteisille rasvapaukuille, mitä kaupoissa myydään. Kotiraati totesi yksimielisesti vahvistuksen omalle ihastukselleni, kun maistiaisia kotiin palattuani heille tarjoilin. Näitä olenkin jo ehtinyt kotona paistaa jauhelihatäytteellä ja pari pellillistä katosi vauhdilla parempiin suihin. Ehdottomasti hitti!
Kurssin antia olivat myös Sari Kotosen kahtena tiistaina vetämät rentoutussessiot. Itse pääsin paikalle vain jälkimmäisellä kerralla, kun saimme tutustua japanilaiseen hoitohierontaan, meridiaanivenyttelyyn. ”Käsittelimme” pareittain toisiamme Sarin näyttäessä ja neuvoessa oikeat otteet. Käsittelyn tarkoitus oli avata kehossa olevia jumeja pehmeämmin kuin perinteisellä hieronnalla. Saimme myös vinkkejä venyttelyyn ja testasimme ”voimakentän” aistimista.
Kokemus oli mielenkiintoinen – käsiteltyäni pariani, olivat omat kämmeneni tulikuumat ja polttelivat lähes kivuliaasti (Sari opasti maadoittamaan itseni esim. koskemalla puuhun) ja kun testailimme silmät kiinni voimakenttää (mikähän on se oikea termi?), todellakin ihmisen lähellä tuntui kuin kädet olisivat osuneet pehmeään esteeseen. Sisäinen Hihhulini availee silmiään ja näihin asioihin on tutustuttava enemmänkin tulevaisuudessa! Itse en päässyt hoidettavaksi, koska olin juuri ollut elävänä neulatyynynä ja saanut 7 kortisonipiikkiä niveliini. Mutta nämä opit on helppo ottaa kotona käytäntöön. Meridiaanivenyttelystä luinkin lisää ja se on rentouttavaa iltaisin vaikka telkkaria katsellessa. Kannattaa googlettaa.
Ensimmäisellä tapaamisella teimme Elina Laineen kanssa saippuaa ja toiselle kokoontumiskerralle olimme saaneet ohjeistukseksi ottaa mukaan mustavalkoisia kopioita meille merkityksellisestä valokuvasta.
Elinalla oli mukanaan nyytejä askarteluomassaa, jota aloimme työstää leivinpaperin välissä litteäksi pohjaksi.
Kun massa oli haluamamme näköinen ja kokoinen, asetettiin mustavalkoinen kuvakopio kuvapuoli massaa vasten ja kostutettiin paperi niin, että siinä oleva kuva alkoi näkyä läpi.
Hetken odottelun jälkeen hiersimme varovaisesti sormenpäällä paperin kerros kerrokselta pois ja jäljelle jäi massaan siirtynyt valokuva!
Tätä teelmää paistettiin uunissa puolisen tuntia. Kunnaspirtin kiertoilmauuni aiheutti pieniä ongelmia, kun ohkaiset massalättymme lentelivät ja kupristuivat kaarelle, joten tämä homma hoitunee perinteisessä uunissa paljon paremmin.
Paistumisen aikana olimme petsanneet kuvan taustaksi puulevyn ja kiinnittäneet siihen ripustusruuvit, joiden väliin sai kiinnitettyä ripustusnarun/-vaijerin. Hauska, suorastaan meditatiivinen puuha, jonka tuloksena muodostuva taulu on loistava lahja kenelle hyvänsä. Ellei sitten ihastu lopputulokseen niin paljon, että se päätyy omalle seinälle.
Hyvinvointia Kunnaspirtillä oli todellakin nimensä veroinen. Syksyn mittaan saimme kokeilla yhtä sun toista ja vaikka joskus tuntuikin nihkeälle lähteä ajamaan parinkymmenen kilometrin matkaa, niin perille päästyä nautin jokaisesta hetkestä. Isot kiitokset ihanille ohjaajille ja varsinkin mahtaville Kunnasniemen touhunaisille, oli hienoa tutustua!
- Anne K.
Toisella leivontakerralla kun itsekin pääsin jo herkuttelemaan tekemillämme tuotoksilla, oli ruokalistalla nyt niin muodikkaita vihiksiä, eli uunissa paistettuja kasvispiirakoita, lime-kesäkurpitsakakku ja pellillinen kasvispiirakkaa.
Lime-kesäkurpitsakakku on helppotekoinen ja lopputulos todella mehevä. Kakku on sitrusfanille taatusti mieluinen, lime maistuu topakasti, muttei kuitenkaan liikaa.
Kasvispiirakan pohja oli ohjaajamme Marjon ”oma resepti” ja vaikka pellille levitettäessä taikina muistutti lähinnä kaurapuuroa, oli maku rehevän muheva. Myös tämä piirakka jää omaan tarjoilurepertuaariin jatkossakin.
Illan ehdoton Tähti oli kuitenkin vihis: uunissa paistettu ihanuus, joka ei maultaan häviä laisinkaan perinteisille rasvapaukuille, mitä kaupoissa myydään. Kotiraati totesi yksimielisesti vahvistuksen omalle ihastukselleni, kun maistiaisia kotiin palattuani heille tarjoilin. Näitä olenkin jo ehtinyt kotona paistaa jauhelihatäytteellä ja pari pellillistä katosi vauhdilla parempiin suihin. Ehdottomasti hitti!
Kurssin antia olivat myös Sari Kotosen kahtena tiistaina vetämät rentoutussessiot. Itse pääsin paikalle vain jälkimmäisellä kerralla, kun saimme tutustua japanilaiseen hoitohierontaan, meridiaanivenyttelyyn. ”Käsittelimme” pareittain toisiamme Sarin näyttäessä ja neuvoessa oikeat otteet. Käsittelyn tarkoitus oli avata kehossa olevia jumeja pehmeämmin kuin perinteisellä hieronnalla. Saimme myös vinkkejä venyttelyyn ja testasimme ”voimakentän” aistimista.
Kokemus oli mielenkiintoinen – käsiteltyäni pariani, olivat omat kämmeneni tulikuumat ja polttelivat lähes kivuliaasti (Sari opasti maadoittamaan itseni esim. koskemalla puuhun) ja kun testailimme silmät kiinni voimakenttää (mikähän on se oikea termi?), todellakin ihmisen lähellä tuntui kuin kädet olisivat osuneet pehmeään esteeseen. Sisäinen Hihhulini availee silmiään ja näihin asioihin on tutustuttava enemmänkin tulevaisuudessa! Itse en päässyt hoidettavaksi, koska olin juuri ollut elävänä neulatyynynä ja saanut 7 kortisonipiikkiä niveliini. Mutta nämä opit on helppo ottaa kotona käytäntöön. Meridiaanivenyttelystä luinkin lisää ja se on rentouttavaa iltaisin vaikka telkkaria katsellessa. Kannattaa googlettaa.
Paistumisen aikana olimme petsanneet kuvan taustaksi puulevyn ja kiinnittäneet siihen ripustusruuvit, joiden väliin sai kiinnitettyä ripustusnarun/-vaijerin. Hauska, suorastaan meditatiivinen puuha, jonka tuloksena muodostuva taulu on loistava lahja kenelle hyvänsä. Ellei sitten ihastu lopputulokseen niin paljon, että se päätyy omalle seinälle.
Hyvinvointia Kunnaspirtillä oli todellakin nimensä veroinen. Syksyn mittaan saimme kokeilla yhtä sun toista ja vaikka joskus tuntuikin nihkeälle lähteä ajamaan parinkymmenen kilometrin matkaa, niin perille päästyä nautin jokaisesta hetkestä. Isot kiitokset ihanille ohjaajille ja varsinkin mahtaville Kunnasniemen touhunaisille, oli hienoa tutustua!
- Anne K.
Kommentit
Lähetä kommentti