Loppuvuosi hujahtikin iloisesti ohi japanin kurssin osalta kolmen h:n merkeissä:
Halloween sattui juuri tiistaille päivää ennen japanin tuntia, joten tietenkin juhlistimme sitä japanilaisen kauhun merkeissä katsomalla 13 Real Asian Horror Stories. Osa japanilaisista mytologisista olennoista (Yōkai (妖怪)) kuulostaa länsimaisen korvaan lähinnä hassuilta, kuten kasa-obake (傘おばけ), vanha sateenvarjo, joka herää henkiin ja hyppii yhdellä jalalla eteenpäin samalla kun tiirailee yhdellä silmällään ympärilleen. Tai ashiaraiyashiki (足洗邸), valtava likainen jalka, joka murskaa tiensä katon läpi ja vaatii, että se pestään.
Mutta suurimmaksi osaksi japanilaiset kauhutarinat saavat kyllä helposti puntin tutisemaan, vaikka ei Ringua (Ring-kauhuelokuvan alkuperäinen japanilainen versio) katsoisikaan. Omalla vastuullaan saa perehtyä muun muassa aka manton (赤マント) ja kuchisake-onnan (口裂け女) tarinoihin. Mutta sanottakoon, että otin Halloween-kerran jälkeen ihan suosiolla bussin kotiin enkä kävellyt yksin pimeän metsän halki.
Kauhun vastapainoksi perehdyimme japanilaisen runouden muotoon, haikuihin. Ne ovat 1600-luvulla kehittynyt lyhyt runomuoto, jossa on kolme säettä, joista ensimmäisessä on viisi, toisessa seitsemän ja viimeisessä säkeessä jälleen viisi tavua. Yksi tunnetuimmista on haikun mestarin, Matsuo Bashōn (松尾 芭蕉), runo (japaniksi, länsimaisilla kirjaimilla rōmanjiksi translitteroituna sekä suomeksi):
Ensisilmäyksellä haiku näyttääkin todella yksinkertaiselta ja helpolta, mutta ensimmäinen ongelma tulee vastaan jo silloin kun suomalainen alkaa yrittää kirjoittaa omaa haikua suomeksi, sillä suomen sijapäätteet ja yhdyssanat tuppaavat järjestään venymään yli sallitun tavumäärän.
Ja kuten kuka tahansa joka on perehtynyt mihin tahansa japanilaisen taiteenmuotoon kalligrafiasta ikebanaan tai teeseremoniaan tietää, näennäinen yksinkertaisuus ja vaivattomuus on vain pintaa ja taustalla on lukuisia sääntöjä, jotka säätelevät tarkan muodon, jota tulee noudattaa, ja näin on haikussakin. Asetetun tavumäärän lisäksi haikun tulisi kuvata hetkeä, joten sitä kirjoittaessa tulisi karttaa liiallista tekemistä ilmaisevia sanoja. Tämän lisäksi niissä tulisi karttaa liikaa tunteilua, paatoksellisuutta ja banaaleja kielikuvia kaikin keinoin. Niihin tulisi myös sijoittaa jokin vuodenaikaa ilmaiseva sana (esimerkiksi Bashōn runossa sammakko viittaa kevääseen), sekä elementtien vastakkainasettelu, esimerkiksi elämä ja kuolema, valo ja varjo, luonto ja ihmisen rakentama tai musta ja valkoinen.
Niinpä haikuihin perehtyminen ja niiden kirjoittamisen kokeiluun kuluikin useampi tunti. Lopputuloksena saimme aikaan muutamia suomenkielisiä haikuja, jotka sitten käänsimme japaniksi. Perinteisesti japania on kirjoitettu oikealta vasemmalle pystyriveissä ja tämä tapa säilyy edelleen virallisemmissa, juhlallisemmissa ja taiteellisemmissa yhteyksissä. Haikujen mukaan liitetään usein myös runoa kuvaavia maalauksia, mutta omat taiteelliset lahjani eivät valitettavasti riitä ihan niin pitkälle.
Joulun viimeisellä kerralla otettiin sitten rennosti kertailemalla ja herkuttelemalla. Vaikka Japanissa ei varsinaisesti juhlitakaan joulua (uusi vuosi on heille paljon suurempi juhla, jota juhlitaan perheen parissa, kuten Suomessa joulua), ovat kaupat ottaneet sen omakseen ja usein nuoret pariskunnat juhlivat sitä keskenään. Niinpä jo joulu-sana itsessään on lainasana englannista: クリスマス (kurisumasu).
Kun kasaan oli saatu kiitettävä joulusanasto, oli vuorossa numeroiden muistelua bingon merkeissä. Lopuksi opettaja vielä antoi meille jokaiselle japanilaisia riisikeksejä sekä pieniä figuriineja, jotka esittivät hahmoja Studio Ghiblin elokuvista: metsänhenkiä Prinsessa Mononokesta sekä erilaisia Kasvottomia Henkien Kätkemästä. Tämän lisäksi eräs kurssikaveri oli tuonut juuri saamansa joulukuun herkkuboxin Tokyo Treat:ltä, joka sisälsi monenlaisia japanilaisia makeisia ja naposteltavia. Tosin täytyy kyllä sanoa, että matchan- ja mintunmakuinen purkka taitaa jäädä yhdeksi kokeiluksi. Ghibli-figuriinit pääsivät viettämään vuodenvaihdetta bonsai-puuni alla.
- Anna U.
Halloween sattui juuri tiistaille päivää ennen japanin tuntia, joten tietenkin juhlistimme sitä japanilaisen kauhun merkeissä katsomalla 13 Real Asian Horror Stories. Osa japanilaisista mytologisista olennoista (Yōkai (妖怪)) kuulostaa länsimaisen korvaan lähinnä hassuilta, kuten kasa-obake (傘おばけ), vanha sateenvarjo, joka herää henkiin ja hyppii yhdellä jalalla eteenpäin samalla kun tiirailee yhdellä silmällään ympärilleen. Tai ashiaraiyashiki (足洗邸), valtava likainen jalka, joka murskaa tiensä katon läpi ja vaatii, että se pestään.
Mutta suurimmaksi osaksi japanilaiset kauhutarinat saavat kyllä helposti puntin tutisemaan, vaikka ei Ringua (Ring-kauhuelokuvan alkuperäinen japanilainen versio) katsoisikaan. Omalla vastuullaan saa perehtyä muun muassa aka manton (赤マント) ja kuchisake-onnan (口裂け女) tarinoihin. Mutta sanottakoon, että otin Halloween-kerran jälkeen ihan suosiolla bussin kotiin enkä kävellyt yksin pimeän metsän halki.
Kauhun vastapainoksi perehdyimme japanilaisen runouden muotoon, haikuihin. Ne ovat 1600-luvulla kehittynyt lyhyt runomuoto, jossa on kolme säettä, joista ensimmäisessä on viisi, toisessa seitsemän ja viimeisessä säkeessä jälleen viisi tavua. Yksi tunnetuimmista on haikun mestarin, Matsuo Bashōn (松尾 芭蕉), runo (japaniksi, länsimaisilla kirjaimilla rōmanjiksi translitteroituna sekä suomeksi):
古池や蛙飛び込む水の音
ふるいけやかわずとびこむみずのおと
fu-ru-i-ke ya
ka-wa-zu to-bi-ko-mu
mi-zu-no-o-to
Vanha patoko?
- hypätessä sammakon
vesi pulahti.
Ensisilmäyksellä haiku näyttääkin todella yksinkertaiselta ja helpolta, mutta ensimmäinen ongelma tulee vastaan jo silloin kun suomalainen alkaa yrittää kirjoittaa omaa haikua suomeksi, sillä suomen sijapäätteet ja yhdyssanat tuppaavat järjestään venymään yli sallitun tavumäärän.
Ja kuten kuka tahansa joka on perehtynyt mihin tahansa japanilaisen taiteenmuotoon kalligrafiasta ikebanaan tai teeseremoniaan tietää, näennäinen yksinkertaisuus ja vaivattomuus on vain pintaa ja taustalla on lukuisia sääntöjä, jotka säätelevät tarkan muodon, jota tulee noudattaa, ja näin on haikussakin. Asetetun tavumäärän lisäksi haikun tulisi kuvata hetkeä, joten sitä kirjoittaessa tulisi karttaa liiallista tekemistä ilmaisevia sanoja. Tämän lisäksi niissä tulisi karttaa liikaa tunteilua, paatoksellisuutta ja banaaleja kielikuvia kaikin keinoin. Niihin tulisi myös sijoittaa jokin vuodenaikaa ilmaiseva sana (esimerkiksi Bashōn runossa sammakko viittaa kevääseen), sekä elementtien vastakkainasettelu, esimerkiksi elämä ja kuolema, valo ja varjo, luonto ja ihmisen rakentama tai musta ja valkoinen.
Niinpä haikuihin perehtyminen ja niiden kirjoittamisen kokeiluun kuluikin useampi tunti. Lopputuloksena saimme aikaan muutamia suomenkielisiä haikuja, jotka sitten käänsimme japaniksi. Perinteisesti japania on kirjoitettu oikealta vasemmalle pystyriveissä ja tämä tapa säilyy edelleen virallisemmissa, juhlallisemmissa ja taiteellisemmissa yhteyksissä. Haikujen mukaan liitetään usein myös runoa kuvaavia maalauksia, mutta omat taiteelliset lahjani eivät valitettavasti riitä ihan niin pitkälle.
Joulun viimeisellä kerralla otettiin sitten rennosti kertailemalla ja herkuttelemalla. Vaikka Japanissa ei varsinaisesti juhlitakaan joulua (uusi vuosi on heille paljon suurempi juhla, jota juhlitaan perheen parissa, kuten Suomessa joulua), ovat kaupat ottaneet sen omakseen ja usein nuoret pariskunnat juhlivat sitä keskenään. Niinpä jo joulu-sana itsessään on lainasana englannista: クリスマス (kurisumasu).
Kun kasaan oli saatu kiitettävä joulusanasto, oli vuorossa numeroiden muistelua bingon merkeissä. Lopuksi opettaja vielä antoi meille jokaiselle japanilaisia riisikeksejä sekä pieniä figuriineja, jotka esittivät hahmoja Studio Ghiblin elokuvista: metsänhenkiä Prinsessa Mononokesta sekä erilaisia Kasvottomia Henkien Kätkemästä. Tämän lisäksi eräs kurssikaveri oli tuonut juuri saamansa joulukuun herkkuboxin Tokyo Treat:ltä, joka sisälsi monenlaisia japanilaisia makeisia ja naposteltavia. Tosin täytyy kyllä sanoa, että matchan- ja mintunmakuinen purkka taitaa jäädä yhdeksi kokeiluksi. Ghibli-figuriinit pääsivät viettämään vuodenvaihdetta bonsai-puuni alla.
Kommentit
Lähetä kommentti