Siirry pääsisältöön

Tekstit

Halloween, haikuja ja herkkuja

Loppuvuosi hujahtikin iloisesti ohi japanin kurssin osalta kolmen h:n merkeissä: Halloween sattui juuri tiistaille päivää ennen japanin tuntia, joten tietenkin juhlistimme sitä japanilaisen kauhun merkeissä katsomalla 13 Real Asian Horror Stories . Osa japanilaisista mytologisista olennoista ( Yōkai (妖怪)) kuulostaa länsimaisen korvaan lähinnä hassuilta, kuten kasa-obake (傘おばけ), vanha sateenvarjo, joka herää henkiin ja hyppii yhdellä jalalla eteenpäin samalla kun tiirailee yhdellä silmällään ympärilleen. Tai ashiaraiyashiki (足洗邸), valtava likainen jalka, joka murskaa tiensä katon läpi ja vaatii, että se pestään. Mutta suurimmaksi osaksi japanilaiset kauhutarinat saavat kyllä helposti puntin tutisemaan, vaikka ei Ringua (Ring-kauhuelokuvan alkuperäinen japanilainen versio) katsoisikaan. Omalla vastuullaan saa perehtyä muun muassa aka manton (赤マント) ja kuchisake-onnan (口裂け女) tarinoihin. Mutta sanottakoon, että otin Halloween-kerran jälkeen ihan suosiolla bussin kotiin enkä kävellyt yk...
Uusimmat tekstit

Kotisivut helposti

Kotisivut -kurssi lähestyy päätöstään. Seuraavassa merkinnässäni kertaan joitakin osioita opettajamme Suvi Rädyn opetuksista. Kurssi on ollut antoisa ja matkan varrella on tarttunut mukaan monta hyvää taitoa ja vinkkiä. Yksi tällainen on kuvankäsittely. Kuvanrajaus on olennaisen tärkeää julkaisun kannalta, sillä kuva latautuu nopeammin kun se on sopivassa koossa ja muodossa. Ilmaisia ja laadukkaita kuvankäsittelyohjelmia löytyy netistä: esimerkiksi Aviary ja Adobe Photoshop . Photoshopin hyvänä puolena on sen tekstinlisäys-ominaisuus. Täytyy muistaa myös hyvä ja varma Paint. Kannattaa valita itse sopiva kuvankäsittelyohjelma netistä ja muistaa myös, että kuvankäsittelyohjelmiin voi tulla välillä muutoksia: esimerkiksi jotkut ilmaisohjelmat saattavat muuttua maksullisiksi tai päinvastoin. Kuvaamisesta kannattaa nauttia! Varsinkin itse ottamistaan kuvista saa iloita, kuten yksi opiskelija totesi. Omalla kohdallani haluan tehdä kotisivuni huolella. Siihen tarvitaan kärsivällisyytt...

Hyvinvointia Kunnaspirtillä, vol. 2

Syksyn mittaan ajomatka Joensuusta Kunnasniemelle tuntui pimeän lisääntyessä aina aikamoiselle seikkailulle. Sää vaihteli yhtenään - joskus maa ja tie olivat valkoisina lumesta, toisinaan tuli taivaantäydeltä räntää ja yhden tiistain sain ajella kotiin päin upeassa kuutamossakin. Mutta oli keli mikä hyvänsä, niin Kunnaspirtti oli aina vastaanottamassa yhtä valoisana ja lämpimänä. Toisella leivontakerralla kun itsekin pääsin jo herkuttelemaan tekemillämme tuotoksilla, oli ruokalistalla nyt niin muodikkaita vihiksiä, eli uunissa paistettuja kasvispiirakoita, lime-kesäkurpitsakakku ja pellillinen kasvispiirakkaa. Lime-kesäkurpitsakakku on helppotekoinen ja lopputulos todella mehevä. Kakku on sitrusfanille taatusti mieluinen, lime maistuu topakasti, muttei kuitenkaan liikaa. Kasvispiirakan pohja oli ohjaajamme Marjon ”oma resepti” ja vaikka pellille levitettäessä taikina muistutti lähinnä kaurapuuroa, oli maku rehevän muheva. Myös tämä piirakka jää omaan tarjoilurepertuaariin ja...

Impro! Joo! 2

Raahustan väsyneenä postilaatikolle hakemaan aamun lehteä. Lehti kertoo, että on torstai. Nopeat aivoni pakottavat hymyn huulilleni, ennen kuin tajuan miksi. No, sehän on improilta tänään! Torstai on helposti yksi lempiviikonpäivistäni juuri impron ansiosta. Impron aikana unohtuu kaikki muu; niin päänsärky, seuraavan päivän ruoan miettiminen kuin sotkuinen koti. Minulle on tärkeää, että on olemassa harrastus, jossa pää tyhjentyy arkisista asioista ja pitää keskittyä juuri siihen hetkeen. Improtuntien aluksi on aina lämmittelyä , jossa lämmitellään keho ja aivot. Nopeilla leikeillä, joissa tarkkaavaisuuden pitää olla juuri siinä hetkessä saadaan myös mieli tyhjennettyä. Lämmittelyleikkeinä käytimme esimerkiksi metroa , jossa tehdään tuoleista piiri. Tuoleja on yhtä monta, kuin osallistujia. Yksi pelaajista on piirin keskellä ja yrittää päästä tyhjälle tuolille istumaan samalla, kun muut pelaajat siirtyvät koko ajan eteenpäin. Suuntaa voi myös vaihtaa, jolloin syntyy helposti yhteent...

Kädet saveen - Dreijaamisen alkeita

Kahdella viime kerralla olen päässyt käsiksi siihen, mitä ennen kurssia eniten odotin, eli dreijaamiseen. Teksti ei ole paras väline kertomaan, miltä dreijaamisen harjoittelu näyttää, joten otin pie-nen pätkän videota. Vertailun vuoksi voi katsoa ammattilaisten videoita Youtubesta. Tämä ei ole ihan ensimmäinen kosketus saveen, vaan jokunen toisto on jo alla. Jonkinlainen käsitys hommasta alkaa muodostua mutta kuten arvelinkin, dreijaus ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää. Kiinnostavaa se kuitenkin on, jopa koukuttavaa!  Dreijaamisessa tarvitaan näppituntumaa, ja silmän ja käsien yhteistoimintaa. Levyllä pyörivää savea ei voi pakottaa, tai se hajoaa. Hyödyntämällä kiertoliikkeestä tulevaa voimaa hienovaraisesti ohjaillen, astiasta saa haluamansa muotoisen. Käyttämällä sopivan määrän vettä kädet eivät tartu kiinni astiaan. Videosta on nähtävissä, miten savi meinaa välillä karata käsistä. Astian muovaami-nen onnistuu hyvin aika pitkälle, kunnes jossain vaiheessa reun...

Hyvinvointia Kunnaspirtillä

Hyvinvointia Kunnaspirtillä -kurssi koostuu useammasta erilaisesta osa-alueesta, tarjolla on leivontaa, saippuanvalmistusta, jumppaa ja myös kädentaitoja vaikkapa teemalla ”Muistojen kuva”. Lupaavan monipuolinen kattaus siis! Kurssisurffaukseni alkoi lupaavasti, kun Googlemapsia seuraten päädyin jonnekin ihan muualle, kuin Kunnasniemen Kunnaspirtille, missä kurssi järjestetään. Erinäisiä lisälaitteita ja apseja uskoen ajelin sitten varsin mutkaista ja mäkistä metsätietä, väkisinkin laulatti vanhaa veisua ”maankorvessa kulkevi lapsosen tie..” (Sakari Kuosmasen versio), mutta onneksi syksyn valoa vielä riitti – aikamoinen taival olisi tuntematon tie ollut pimeässä ja sateessa! Perille pääsin lopulta kiertotienkin kautta. Kunnaspirtti on kaunis hirsinen rakennus, vanha kyläkoulu, jonka ensimmäinen osa valmistui jo vuonna 1911. Sisätilat ovat valoisat ja kodikkaat ja sisään astuessa mieleen tulvivat muistot omasta vanhasta alakoulustani, askelten kaiku puulattioilla ja metsäinen...

Fotogrammeja ja kenkälaatikkokuvia

Pientä jännitystä ja intoa puhkuen nousin vanhat portaat Pekkalan kartanon 2. kerrokseen. Kokeneet tekijät ja uudet valokuvausta harrastavat tai siitä eri tavoin kiinnostuneet kokoontuivat pieneen luokkaan tutustumaan toisiinsa. Valokuvausryhmä olikin tänä syksynä aivan täysi, vaikka joskus kurssi on ollut jopa peruuntumisuhan alla. Monet digikuvauksen temput ovat tulleet tutuiksi reilun 10 vuoden kuvausharrastuksen tiimoilta ja omat interssini kurssille olivat päästä tutustumaan perinteiseen valokuvaukseen, saamaan inspiraatiota harrastukseen, sekä eväitä työhön. 3-kymppisenä ei ihan natiividigisukupolvelaisena olivat vähän sinnepäin sihdatut paperikuvat todellisuutta vielä ylioppilaspäivänäkin, mutta tuo "old school" pimiökehitettävä mustavalkokuvaus on niin harvinaista, että eihän sitä suunnilleen missään ole mahdollista päästä kokeilemaan ilman tällaista ohjausta, ympäristöä ja välineitä. Opettaja Tiina Geijer innosti heti teemojen äärelle. Tutustuimme pimiöön ja sa...